Tyypin 2 diabeteksen hallinta – tie parempaan mielenterveyteen

Tyypin 2 diabeteksen kanssa eläminen voi joskus tuntua loputtomalta taistelulta. Vaikka tekisit kaiken oikein, tulokset eivät aina vastaa odotuksia. Tämä voi aiheuttaa turhautumista, joka kuormittaa mielenterveyttä ja synnyttää noidankehän: stressi nostaa verensokeria, ja kohonnut verensokeri lisää puolestaan stressiä. Noidankehän katkaisemiseksi on tärkeää ymmärtää kehon ja mielen välinen yhteys. Kun huolehdit mielenterveydestäsi, voit samalla tukea myös diabeteksen hallintaa.

Diabetes voi lisätä mielenterveyden haasteita, ja vastaavasti hoitamattomat mielenterveyden ongelmat voivat vaikeuttaa diabeteksen hallintaa. Tutkimusten mukaan diabetesta sairastavilla on 2–3 kertaa suurempi riski sairastua masennukseen kuin niillä, joilla diabetesta ei ole. Lisäksi ahdistuneisuuden riski on noin 20 prosenttia suurempi.
– Tunneterveys ei ole diabeteksesta erillinen asia – se on keskeinen osa hoitotuloksia, sanoo Barbara Eichorst, American Diabetes Associationin terveysohjelmista vastaava varatoimitusjohtaja.

Kun ihminen kokee stressiä, elimistön hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli (HPA-akseli) aktivoituu ja käynnistää kortisolin eli stressihormonin vapautumisen.

Kortisoli saa maksan tuottamaan enemmän glukoosia ja samalla vähentää glukoosin siirtymistä lihas- ja rasvakudoksiin. Tämän seurauksena verensokeri kohoaa.

– Kuvaan tätä potilailleni palautesilmukkana, kertoo psykiatri Ritu Goel. Stressi nostaa verensokeria, kohonnut verensokeri lisää elimistön fysiologista stressiä, mikä puolestaan nostaa kortisolitasoja entisestään.
Keho ei erota toisistaan henkistä ja fyysistä stressiä. Siksi kierteen katkaiseminen edellyttää molempien huomioimista samanaikaisesti – ei pelkästään verensokerin hallintaa, vaan myös elimistön stressireaktioiden käsittelyä.

Mielenterveyslääkityksen haasteet

Osa masennuksen hoidossa käytettävistä lääkkeistä voi lisätä aineenvaihduntaan liittyviä riskejä. Tietyt masennuslääkkeet, kuten trisykliset masennuslääkkeet, mirtatsapiini sekä osa SSRI-lääkkeistä, kuten essitalopraami ja paroksetiini, voivat aiheuttaa painonnousua. Pitkällä aikavälillä tämä voi vaikeuttaa tyypin 2 diabeteksen hoitotasapainoa. Myös osa psykoosilääkkeistä, joita käytetään toisinaan masennuksen hoidossa, kuten olantsapiini ja ketiapiini, on yhdistetty painonnousuun, insuliiniresistenssiin ja kohonneisiin kolesteroliarvoihin.
– Keskustelu psykiatristen lääkkeiden aineenvaihduntavaikutuksista on yksi vastaanottoni herkimmistä aiheista, Goel kertoo.

Mahdolliset haittavaikutukset jäävät kuitenkin usein pienemmiksi kuin hoitamattoman mielenterveyden häiriön seuraukset.

– Hoitamaton masennus voi heikentää pitkäaikaissokerin (HbA1c) tasapainoa, nostaa verenpainetta, lisätä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä sekä heikentää elämänlaatua.

Goelin lähestymistapana on suosia lääkkeitä, joiden vaikutukset aineenvaihduntaan ovat mahdollisimman vähäisiä, sekä seurata painoa, paastoverensokeria ja kolesteroliarvoja yhteistyössä potilaan endokrinologin kanssa. Hän kannustaa potilaita keskustelemaan psykiatrinsa kanssa eri lääkkeiden aineenvaihduntavaikutuksista, pyytämään tarvittavat lähtötilanteen laboratoriokokeet ja muistamaan, että lääkitysvaihtoehtoja on useita.

– Psykiatrisesta hoidosta ei kannata kieltäytyä mahdollisten aineenvaihduntariskien vuoksi ilman perusteellista keskustelua hoitavan lääkärin kanssa.

Diabetesuupumus
Tyypin 2 diabetekseen liittyy ilmiö, jota kutsutaan diabetesuupumukseksi.

Sairauden hoito vaatii päivittäin lukuisia päätöksiä ja jatkuvaa seurantaa. Verensokeria on seurattava, lääkityksestä huolehdittava ja vastaanottoajat muistettava. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa tarkkaavaisuutta ruokavalion, liikunnan ja mahdollisten lisäsairauksien suhteen.

– Monet kokevat uupumusta diabeteksen hoidossa, erityisesti silloin, kun he tekevät kaikkensa mutta eivät näe odottamiaan tuloksia, Eichorst sanoo. Pyrin siirtämään huomion täydellisyyden tavoittelusta edistymiseen ja auttamaan ihmisiä näkemään tulokset tietona, ei epäonnistumisina.

Myös kokemuksen tunnistaminen ja hyväksyminen on tärkeää.
– Sanon potilailleni usein: et ole epäonnistunut. Kehosi on monimutkainen ja sairaus kuormittava. Uupumuksen tunne on täysin ymmärrettävä, kun hoidettavana on niin paljon asioita.
Goelin mukaan tällainen hyväksyvä lähestymistapa auttaa löytämään käytännön ratkaisuja. Samalla voidaan tunnistaa, mitkä sairauden osa-alueet kuormittavat eniten, vähentää turhaa työtä, puuttua univaikeuksiin sekä selvittää, pahentavatko masennus tai ahdistuneisuus fyysisiä oireita.

Kokonaisvaltainen hoito ja tuki
Tyypin 2 diabetesta ja mielenterveyden häiriötä samanaikaisesti sairastavan henkilön hoitotiimi voi koostua esimerkiksi endokrinologista, psykiatrista, yleislääkäristä, ravitsemusterapeutista ja psykoterapeutista.

– Avainasemassa on yhteistyö. Hoitotiimin jäsenten tulee kommunikoida keskenään ja välttää työskentelyä erillään toisistaan, Goel korostaa.

Lääkityksen lisäksi useat muut keinot voivat tukea sekä mielenterveyttä että diabeteksen hoitotasapainoa.

Tietoisuustaidot: Tutkimuskatsauksen mukaan mindfulness-harjoituksilla on ollut useimmissa tutkimuksissa pieni mutta tilastollisesti merkitsevä vaikutus pitkäaikaissokeriin (HbA1c). Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin edelleen.

Vertaistuki: Yhdeksää satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta tarkastellut katsaus osoitti, että vertaistukiryhmät, vertaisohjaajat, yhteisöissä toimivat terveydenhuollon ammattilaiset sekä etäpalvelut olivat yhteydessä parempaan hoitotasapainoon. Pitkäaikaissokeri laski joissakin tutkimuksissa lähes kolme prosenttia vuoden seurannan aikana.

Säännöllinen aerobinen liikunta: Tutkimuskatsauksen mukaan aerobinen liikunta voi samanaikaisesti parantaa sekä tyypin 2 diabetesta että siihen liittyviä mielenterveyden haasteita. Liikunta edistää verensokeritasapainoa ja vähentää masennus- ja ahdistusoireita.

Yhteenveto
Tyypin 2 diabetes ja mielenterveys ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Toisen osa-alueen ongelmat voivat heijastua suoraan toiseen.

Vaikka osa mielenterveyslääkkeistä voi lisätä esimerkiksi painonnousun tai kohonneen kolesterolin riskiä, lääkityksestä ei tulisi luopua ilman perusteellista keskustelua hoitavan lääkärin kanssa.

Diabetesuupumuksen tunnistaminen, riittävä tuki sekä eri terveydenhuollon ammattilaisten välinen yhteistyö voivat auttaa hallitsemaan sekä diabetesta että mielenterveyttä ja parantaa kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Lähde: Everyday Health / Kelsey Kloss