Laura Elo sai Leif C. Groop -palkinnon ansioituneesta tyypin 1 diabeteksen tutkimuksesta

Turun yliopiston professori Laura Elolle on myönnetty Leif C. Groop -palkinto ansiokkaasta diabetestutkimuksesta. Suomalaistaustainen matemaatikko on kehittänyt menetelmiä, jotka ovat lisänneet ymmärrystä siitä, miten tyypin 1 diabetes kehittyy molekyylitasolla. Hän toivoo tutkimuksen voivan tulevaisuudessa auttaa ehkäisemään sairautta, hidastamaan sen etenemistä sekä parantamaan hoitoa.

Palkintoperustelut
“Turun yliopiston Laura Elo saa vuoden 2026 Leif C. Groop -palkinnon ansiokkaasta diabetestutkimuksesta. Elo toimii laskennallisen lääketieteen professorina ja on kehittänyt tilastollisia ja koneoppimisen menetelmiä sekä tehokkaita laskennallisia työkaluja suurten omics-aineistojen ja muun digitaalisen terveystiedon analysointiin. Hänen tutkimuksensa on syventänyt ymmärrystä siitä, miten tyypin 1 diabetes kehittyy ja miten sen kehittymistä voidaan ennustaa molekyylitasolla. Tulevaisuudessa tämä tieto voi auttaa tunnistamaan paremmin henkilöt, joilla on suurentunut riski sairastua, tukea ehkäisevien hoitojen kehittämistä sekä parantaa sairauden etenemisen seurantaa sairastuneilla.”

Leif C. Groop -palkinnon myöntää vuosittain Lundin yliopiston diabeteskeskus nuorelle pohjoismaiselle diabetestutkijalle.

– On suuri kunnia saada tämä palkinto. Se on tärkeä tunnustus minulle ja tutkimusryhmälleni. Toivomme, että tutkimuksemme tyypin 1 diabeteksen yksilötason kehityksestä auttaa ehkäisemään sairautta ja hidastamaan sen etenemistä sekä edistämään yksilöllisiä hoitoja niille, jotka sairastuvat tautiin, Laura Elo sanoo.

Tyypin 1 diabetes on yleinen Suomessa
Elo johtaa Turun lääketieteellisen bioinformatiikan keskusta, jossa työskentelee noin 20 tutkijaa laskennallisen lääketieteen ja bioinformatiikan parissa. Keskus on erikoistunut funktionaaliseen omiikkaan, joka on molekyylibiologian ala ja tutkii geenien ja proteiinien toimintaa ja vuorovaikutusta eri sairauksissa.

Suomessa tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus lapsilla on maailman korkeimpia, mikä on yksi syy siihen, miksi Elo on keskittynyt juuri tämän sairauden tutkimiseen. Tutkimusryhmä tekee laajamittaisia analyysejä verinäytteistä väestötutkimuksissa kuten DIPP ja INNODIA.

DIPP-tutkimuksessa mukana ovat lapset, joilla on geneettinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen, kun taas eurooppalainen INNODIA-tutkimus kerää näytteitä vastikään diagnoosin saaneilta henkilöiltä ja heidän perheenjäseniltään.

– Olemme todella kiitollisia kaikille lapsille ja heidän perheilleen, jotka osallistuvat näihin tutkimuksiin. Heidän panoksensa avulla voimme tehdä parhaamme sairauden ehkäisemiseksi, Elo sanoo.

Proteiineihin keskittyviä tutkimuksia
Laura Elo on esimerkiksi tutkinut tiettyjen proteiinien pitoisuuksien yhteyttä C-peptidin ja verensokerin tasoihin verinäytteissä, jotka otettiin vastikään diagnoosin saaneilta lapsilta INNODIA-tutkimuksessa. Tiettyjen proteiinien tasot liittyivät muutoksiin C-peptidin pitoisuudessa tyypin 1 diabetesta sairastavilla lapsilla.

C-peptidin mittaamista käytetään arvioimaan, kuinka paljon insuliinia elimistö tuottaa diabetesta sairastavilla henkilöillä. Jatkotutkimuksessa tutkijat pystyivät vahvistamaan tulokset toisessa osallistujaryhmässä.

– Toivomme, että tunnistamiamme proteiineja voidaan käyttää merkkiaineina ennustamaan tyypin 1 diabeteksen etenemistä. Jos saamme paremman käsityksen taudin kulusta, voimme ehkä kehittää toimenpiteitä taudin ehkäisemiseksi tai sen etenemisen hidastamiseksi, Elo kertoo.

Hän on myös johtanut tutkimusta, jossa tunnistettiin tiettyjen geenien ilmenemisen signaali, joka voi ennustaa sairauden etenemisnopeutta INNODIA-tutkimuksen osallistujilla. Tutkijat löysivät lisäksi geenien ilmenemisen mallin, joka oli yhteydessä tiettyyn diabetekseen liittyvään autovasta-aineeseen, jota käytetään riskihenkilöiden tunnistamiseen.

– On tärkeää tutkia sairautta eri näkökulmista, jotta saamme siitä kattavan kuvan. Meidän on tarkasteltava sekä proteiineja että geenejä, jotta voimme ymmärtää sairautta. Se on kuin salapoliisityötä, Elo sanoo.

Sairaus kehittyy eri tavoin
Yhä useampi tutkimus viittaa siihen, että tyypin 1 diabetes kehittyy lapsilla eri tavoin riippuen siitä, mikä diabetekseen liittyvä autovasta-aine ilmenee ensimmäisenä.

Laura Elo on tutkinut sairauden heterogeenisyyttä projektissa, jossa analysoitiin näytteitä lapsilta, joilla oli geneettinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen suomalaisessa DIPP-tutkimuksessa. Tutkijat halusivat selvittää, oliko lasten immuunijärjestelmässä eroja jo ennen sairastumista.

Tutkimusryhmä analysoi verinäytteiden immuunisoluja lapsilta, jotka myöhemmin saivat tyypin 1 diabeteksen diagnoosin. He havaitsivat eroja immuunisolujen koostumuksessa sen mukaan, mikä diabetekseen liittyvä autovasta-aine ilmaantui ensimmäisenä. Erot liittyivät tyypin 1 diabeteksen erilaisiin muotoihin.

– Löydökset ovat tärkeitä, koska ne osoittavat, että myöhemmin tyypin 1 diabetekseen sairastuvilla henkilöillä on molekyylitasolla eroja. Jos ymmärrämme paremmin, miten sairaus kehittyy eri lapsilla, voimme tulevaisuudessa ehkä jakaa tyypin 1 diabetesta sairastavat alaryhmiin. Tällainen tieto voi auttaa kehittämään yksilöllisempiä hoitoja, Elo sanoo.

Leif C. Groop -palkinto
Leif C. Groop -palkinto myönnetään vuosittain Lundin yliopiston diabeteskeskuksen (LUDC) toimesta nuorelle ja ansioituneelle pohjoismaiselle diabetestutkijalle. Palkinto on 100 000 kruunua, ja se myönnetään diabetesta sairastavia potilaita hyödyttävästä tutkimuksesta.
Palkinto luovutettiin LUDC Diabetes Research Day -tapahtumassa 3. maaliskuuta, jolloin palkinnon saaja pitää myös luennon.

Leif Groop
Leif Groop (s. 1947) toimi endokrinologian professorina Lundin yliopistossa vuodesta 1993 eläkkeelle jäämiseensä asti ja oli yksi Lundin yliopiston diabeteskeskuksen perustajista. Hän valmistui lääkäriksi Bernin yliopistosta Sveitsistä ja väitteli Helsingin yliopistossa.
Groop tunnetaan kansainvälisesti erityisesti tyypin 2 diabeteksen geneettisestä tutkimuksesta ja sairauden heterogeenisyyden osoittamisesta.
Tyypin 1 diabetes

Insuliini on hormoni, jota solut tarvitsevat ottaakseen verestä sokeria (glukoosia). Tyypin 1 diabeteksessa elimistö ei tuota riittävästi insuliinia, jolloin verensokeri nousee liian korkeaksi. Tyypin 1 diabetesta sairastavan henkilön täytyy seurata verensokeriaan ja ottaa insuliinia.

Tällä hetkellä tyypin 1 diabetekseen ei ole parantavaa hoitoa.

Sairaus voi aiheuttaa erilaisia komplikaatioita.
Diabeettinen ketoasidoosi voi syntyä, jos verensokeri nousee korkeaksi ja elimistössä on samalla insuliinin puute. Hypoglykemia (liian matala verensokeri) voi puolestaan syntyä, jos verensokeri laskee voimakkaasti.

Diabetekseen liittyviä autovasta-aineita käytetään tunnistamaan henkilöitä, joilla on riski sairastua tyypin 1 diabetekseen. Näitä autovasta-aineita ovat IAA, GADA, IA-2A ja ZnT8A. Henkilöllä, jolla on 2–4 tällaista autovasta-ainetta, on merkittävästi kohonnut riski sairastua tyypin 1 diabetekseen. Diagnoosi voidaan kuitenkin tehdä vasta, kun henkilöllä ilmenee sairauden kliinisiä oireita.

Lähde: Diabetesportalen, Petra Olsson
Kuva: Suvi Harvisalo / Turun Yliopisto