Keinotekoisten makeutusaineiden käyttö voi muuttaa geenien ilmentymistä

Tutkimus osoittaa, että yleiset makeutusaineet, kuten sukraloosi ja stevia, voivat lisätä diabeteksen riskiä lapsilla.

Keinotekoisia makeutusaineita, kuten sukraloosia ja steviaa markkinoidaan sokeria terveellisempinä vaihtoehtoina, mutta ne voivat muuttaa geenien ilmentymistä ja mahdollisesti lisätä diabeteksen riskiä tulevissa sukupolvissa, varoittaa uusi tutkimus.

Kasvava määrä tutkimuksia viittaa siihen, että keinotekoiset makeutusaineet voivat vaikuttaa geenien toimintaan niin, että haittavaikutukset periytyvät jälkeläisille.

Näitä makeutusaineita löytyy usein virvoitusjuomien light-versioista vaihtoehtona perinteiselle sokerille. Ne maistuvat makealta mutta eivät sisällä kaloreita.

Uusi tutkimus osoittaa, että niiden hiirten jälkeläisillä, jotka olivat saaneet sukraloosia tai steviaa, geenien ilmentyminen oli muuttunut tulehdukseen ja aineenvaihduntaan liittyvissä geeneissä. Tämä teki niistä alttiimpia sairauksille, kuten diabetekselle – juuri sille ongelmalle, jonka ratkaisemiseksi näitä makeutusaineita alun perin kehitettiin.

– Pidimme mielenkiintoisena, että näiden aineiden käytön lisääntymisestä huolimatta lihavuuden ja aineenvaihduntahäiriöiden, kuten insuliiniresistenssin, esiintyvyys ei ole vähentynyt, sanoo tutkimuksen pääkirjoittaja Francisca Concha Celume, jonka tutkimus on julkaistu Frontiers in Nutrition -lehdessä.

Tulokset viittaavat siihen, että keinotekoiset makeutusaineet vaikuttavat aineenvaihduntaan tavoilla, joita emme vielä täysin ymmärrä.

Tutkimuksessa 47 uros- ja naarashiirtä jaettiin kolmeen ryhmään, joista kukin sai joko tavallista vettä tai vettä, joka sisälsi sukraloosia tai steviaa määrän, joka vastaa ihmisen normaalia kulutusta. Hiiriä kasvatettiin kahden sukupolven ajan, ja nämä sukupolvet saivat ainoastaan tavallista vettä.

Kaikille jyrsijöille tehtiin insuliiniresistenssitesti, joka on diabeteksen varoitusmerkki.

Tutkijat analysoivat myös hiirten ulostenäytteitä etsiäkseen muutoksia suolistomikrobistossa. Aiemmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että keinotekoiset makeutusaineet voivat heikentää suolistomikrobiston toimintaa ja lopulta muuttaa geenien ilmentymistä.

Tutkijat tarkastelivat erityisesti viiden tulehdukseen, suoliston suojamuurin toimintaan ja aineenvaihduntaan liittyvän geenin aktiivisuutta maksassa ja suolistossa saadakseen kuvan mahdollisista vaikutuksista.

Keinotekoisilla makeutusaineilla havaittiin erilaisia vaikutuksia, jotka muuttuivat ajan myötä.

Vain sukraloosia saaneiden hiirten urospuolisilla jälkeläisillä havaittiin heikentynyttä glukoosinsietokykyä.

Seuraavassa sukupolvessa havaittiin kohonnutta paastoverensokeria sekä sukraloosia saaneiden hiirten urospuolisilla jälkeläisillä että steviaa saaneiden hiirten naaraspuolisilla jälkeläisillä.

Sekä steviaa että sukraloosia saaneilla hiirillä suolistobakteerit tuottivat vähemmän hyödyllisiä yhdisteitä.

Seuraavilla sukupolvilla havaittiin myös alhaisempia pitoisuuksia hyödyllisiä suolistobakteerien tuottamia yhdisteitä.

Sukraloosia saaneet hiiret kärsivät vakavammista ja pitkäkestoisemmista muutoksista suolistossa. Näillä hiirillä oli enemmän taudinaiheuttavia bakteerilajeja ja vähemmän hyödyllisiä bakteereja ulosteessaan, tutkimus osoitti.

– Eläimille ei kehittynyt diabetesta. Sen sijaan havaitsimme hienovaraisia muutoksia siinä, miten elimistö säätelee glukoosia sekä tulehdukseen ja aineenvaihdunnan säätelyyn liittyvien geenien aktiivisuudessa, sanoo Concha.

– On mahdollista, että tällaiset muutokset voivat lisätä alttiutta aineenvaihduntahäiriöille tietyissä olosuhteissa, kuten runsasrasvaisen ruokavalion yhteydessä.

Kokonaisuudessaan tutkimus osoitti, että sukraloosiin liittyvät vaikutukset olivat johdonmukaisempia ja pitkäkestoisempia sukupolvien yli.

Tutkijat korostivat, että vaikka tutkimus viittasi yhteyteen terveysmuutosten ja keinotekoisten makeutusaineiden välillä, se ei osoittanut syy-seuraussuhdetta.

– Tämän tutkimuksen tarkoitus ei ole herättää huolta, vaan korostaa lisätutkimuksen tarvetta, toteaa Concha.

– Voi olla perusteltua harkita kohtuullisuutta näiden makeutusaineiden käytössä ja jatkaa niiden pitkäaikaisten biologisten vaikutusten tutkimista.

Tutkimukseen osallistumattomat tutkijat huomauttivat, että tuloksia ei voida vielä suoraan soveltaa ihmisiin, mutta kehottivat varovaisuuteen.

– On tärkeää huomata, että vaikka hiirillä on monia biologisia yhtäläisyyksiä ihmisten kanssa, emme voi vielä suoraan soveltaa näitä tuloksia ihmisiin, sanoo Alyce Martin Flinders Universitystä.

– Tämä tutkimus kuitenkin tukee viimeaikaisia globaaleja terveysvaroituksia, joiden mukaan meidän tulisi olla varovaisempia.

– Kyseessä on hiiritutkimus, joka on tehty kontrolloiduissa laboratorio-olosuhteissa, jotka eroavat merkittävästi ihmisten monimutkaisesta ruokavaliosta, sanoo kliininen dosentti Alex Polyakov Melbournen yliopistosta, mutta lisää, että ”laajemmat mahdolliset vaikutukset ovat tärkeitä huomioida”.

Lähde: Independent, Vishwam Sankaran