D-vitamiinin hyöty diabeteksen ehkäisyssä voi riippua geeniperimästä

Yli kahdella viidestä yhdysvaltalaisesta aikuisesta on esidiabetes eli tila, jossa verensokeritasot ovat normaalia korkeammat. Esidiabetes johtaa usein tyypin 2 diabetekseen. Uusi tutkimus osoittaa, että D-vitamiini voi auttaa viivästyttämään tai ehkäisemään sairauden etenemisen, mutta vain henkilöillä, joilla on tiettyjä geneettisiä muunnoksia.

Tutkimuksessa, joka julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä, havaittiin, että esidiabetesta sairastavilla aikuisilla, joilla oli tiettyjä D-vitamiinireseptorigeenin muunnelmia, oli 19 % pienempi riski sairastua diabetekseen, kun he käyttivät suurta päivittäistä D-vitamiiniannosta.

Tulokset voivat tulevaisuudessa edistää yksilöllisempää terveydenhuoltoa ja mahdollisesti viivästyttää tai ehkäistä diabeteksen puhkeamista miljoonilla esidiabetesta sairastavilla.

Tutkijat analysoivat D2d-tutkimuksen aineistoa. Kyseessä oli laaja monikeskustutkimus, jossa yli 2 000 esidiabetesta sairastavaa yhdysvaltalaista aikuista sai joko 4 000 IU (kansainvälistä yksikköä) D-vitamiinia päivässä tai lumelääkettä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, vähentääkö suuri päivittäinen D-vitamiiniannos diabeteksen riskiä näillä korkean riskin henkilöillä.
Alkuperäinen tutkimus ei kuitenkaan osoittanut tilastollisesti merkitsevää diabeteksen riskin vähenemistä koko tutkimusjoukossa.

”D2d-tutkimuksen tulokset herättivät kuitenkin tärkeän kysymyksen: voisiko D-vitamiinista silti olla hyötyä joillekin ihmisille? Diabetekseen liittyy monia vakavia komplikaatioita, jotka kehittyvät hitaasti vuosien aikana. Jos voimme viivästyttää aikaa, jonka ihminen elää diabeteksen kanssa, voimme ehkäistä osan näistä haitallisista seurauksista tai vähentää niiden vakavuutta.”
Bess Dawson-Hughes, tutkimuksen pääkirjoittaja ja vanhempi tutkija Tuftsin yliopiston Jean Mayer USDA Human Nutrition Research Center on Aging -tutkimuskeskuksessa.

Aiemmassa analyysissä D2d-tutkimusryhmä havaitsi, että veren 25-hydroksi-D-vitamiinin pitoisuudet välillä 40–50 ng/ml tai sitä korkeammat liittyivät merkittävästi pienempään riskiin sairastua diabetekseen.

Verenkierrossa oleva D-vitamiini muutetaan elimistössä aktiiviseen muotoonsa ennen kuin se sitoutuu D-vitamiinireseptoriin – proteiiniin, joka auttaa soluja reagoimaan vitamiiniin. Tutkijat pohtivat, voisivatko tämän reseptorin geneettiset erot selittää, miksi osa ihmisistä hyötyy D-vitamiinista ja osa ei. Haiman insuliinia tuottavissa soluissa on D-vitamiinireseptoreita, mikä viittaa siihen, että D-vitamiini voi vaikuttaa insuliinin eritykseen ja verensokerin säätelyyn.

Uutta tutkimusta varten Dawson-Hughes kollegoineen analysoi 2 098 tutkimukseen osallistuneen henkilön geneettiset tiedot. Osallistujat olivat antaneet suostumuksensa DNA-tutkimuksiin. Tutkijat vertasivat niitä henkilöitä, jotka näyttivät hyötyvän D-vitamiinilisästä, niihin, jotka eivät hyötyneet. Lisäksi osallistujat jaettiin kolmeen ryhmään D-vitamiinireseptorigeenin yleisten muunnosten perusteella.

Analyysi osoitti, että henkilöillä, joilla oli ApaI D -vitamiinireseptorigeenin AA-muunnos (noin 30 % tutkimusjoukosta), suuri päivittäinen D-vitamiiniannos ei vähentänyt diabeteksen riskiä verrattuna lumelääkkeeseen. Sen sijaan henkilöillä, joilla oli AC- tai CC-muunnos, sama D-vitamiinihoito vähensi merkittävästi diabeteksen kehittymisen riskiä verrattuna lumelääkettä saaneisiin.

”Tulokset voivat olla tärkeä askel kohti yksilöllisiä keinoja vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä korkean riskin aikuisilla”, sanoo Anastassios Pittas, tutkimuksen vanhempi kirjoittaja, lääketieteen professori Tuftsin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä endokrinologian, diabeteksen ja aineenvaihdunnan osaston johtaja Tufts Medical Centerissä. ”Yksi D-vitamiinin houkuttelevista ominaisuuksista ennaltaehkäisevänä keinona on se, että se on edullinen, laajalti saatavilla ja helppo käyttää.”

Tutkijat korostavat kuitenkin, ettei tutkimuksen perusteella pidä aloittaa suurten D-vitamiiniannosten käyttöä omin päin diabeteksen ehkäisemiseksi. Nykyiset suositukset ovat: 600 IU päivässä 1–70-vuotiaille ja 800 IU päivässä yli 70-vuotiaille. Liiallinen D-vitamiinin käyttö voi olla haitallista, ja se on yhdistetty muun muassa lisääntyneeseen kaatumis- ja murtumariskiin iäkkäillä henkilöillä. Lisätutkimuksia tarvitaan sen selvittämiseksi, ketkä voisivat hyötyä suuremmista D-vitamiiniannoksista.

”Tuloksemme viittaavat siihen, että tulevaisuudessa saatamme pystyä tunnistamaan ne esidiabetesta sairastavat henkilöt, jotka hyötyvät eniten D-vitamiinilisästä”, Dawson-Hughes sanoo. ”Käytännössä tämä voisi tarkoittaa yhtä suhteellisen edullista geenitestiä.”

Tässä artikkelissa raportoitu tutkimus toteutettiin Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA) maataloustutkimuspalvelun kanssa tehdyn yhteistyösopimuksen sekä National Institutes of Healthin (NIH) rahoituksen turvin (apurahanumero U01DK098245, D2d-tutkimus). Täydelliset tiedot tutkimuksen tekijöistä, menetelmistä, rajoituksista ja mahdollisista eturistiriidoista ovat saatavilla julkaistussa tutkimusartikkelissa. Artikkelin sisältö on yksinomaan kirjoittajien vastuulla, eikä se välttämättä edusta Yhdysvaltain maatalousministeriön tai National Institutes of Healthin virallisia näkemyksiä.

Lähde: News Medical, Tufts University

Tutkimusviite:
Dawson-Hughes B. ym. (2026). Vitamin D Receptor Polymorphisms and the Effect of Vitamin D Supplementation on Diabetes Risk Among Adults With Prediabetes. JAMA Network Open. DOI: 10.1001/jamanetworkopen.2026.7332.
https://jamanetwork.com/journals/jamanetworkopen/fullarticle/2848109