Valo voi vaikuttaa verensokeriin

Maastrichtin yliopiston hollantilaiset tutkijat tutkivat 14 lihavuuden rajalla (BMI 29,6) olevaa 40-75-vuotiasta henkilöä. Osallistujat viettivät kahteen eri kertaan 40 tuntia hengityskammiossa, jossa on mahdollista laskea energiantuotanto ja aineenvaihdunta unen aikana.
Samanaikaisesti mitattiin säännöllisesti verensokeria ennen ja jälkeen aterian, insuliinitasoja, veren rasvoja ja melatoniinihormonia.

Valo ajankohdasta riippuen
Yksi oleskelu hengityskammiossa alkoi ensimmäisenä päivänä kello 18.00 ja jatkui kolmantena päivänä kello 12.00 asti, mikä tarkoitti kahta yöpymistä. Päivällä oli kirkasta valoa aamukahdeksan ja kuuden välillä, sitten himmeämpää valoa kuuden ja yhdentoista välillä ja sitten pimeää.
Toinen vierailu oli päinvastainen: päivällä oli vähän valoa, illalla paljon valoa ja yöllä pimeää. Molempien vierailujen aikana aamiainen tarjoiltiin klo 8.00, lounas klo 13.00 ja illallinen klo 18.00.

Biologinen kello
On hyvin tiedossa, että valo-olosuhteet ovat tärkein lähde kehon niin sanotun biologisen kellon asettamisessa. Pieniä poikkeamia lukuun ottamatta useimmilla ihmisillä on 24 tunnin vuorokausirytmi, päivä-yö-sykli.
Diabetologia-lehti kirjoittaa: "Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että altistuminen kirkkaalle valolle illalla tai yöllä vaikuttaa aineenvaihduntaan ja on yhteydessä ylipainoon tai lihavuuteen sekä lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin.”

Valoisaa vuorokauden ympäri
Lehti jatkaa, että nykyaikaisen elämäntavan myötä valolle altistuminen, myös keinovalolle, on arkipäivää ja saatavilla koko päivän ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että useimmat ihmiset altistuvat valolle kotona, töissä tai erilaisista näytöistä jopa silloin, kun on luonnollisesti pimeää.
Tämä on melko tuore ilmiö. Suurimman osan ihmiskunnan historiasta meidän oli sopeuduttava auringon kulkuun. Jos ulkona on pilkkopimeää, emme mene ulos luontoon vaan jäämme hieman turvallisempaan olinpaikkaan.

Sekä liian paljon että liian vähän valoa
Diabetologia jatkuu. "Valon haitallisiin vaikutuksiin yöllä kuuluvat kohonneet verensokeri- ja insuliinitasot aterioiden jälkeen. Yöaikainen valo on yhteydessä tyypin 2 diabeteksen lisääntyneeseen esiintyvyyteen iäkkäillä."
Hollantilaiset tutkijat kirjoittavat artikkelissaan: "Nykyaikainen yhteiskuntamme merkitsee myös riittävän kirkkaan valon puutetta päivisin, sillä vietämme yleensä suurimman osan ajastamme sisätiloissa keinovalossa, jossa valon määrä on paljon alhaisempi kuin luonnonvalossa ulkona.” 

Pimeyden hormoni
Hengityskammiokokeet osoittivat, että kun osallistujat viettivät päivän aikana aikaa kirkkaassa valossa, verensokeriarvot laskivat verrattuna siihen, että he viettivät aikaa hämärässä valossa.
Kirkas valo päivällä johti myös aineenvaihdunnan kiihtymiseen ilta-aterian aikana.
Vähäinen päivänvalo vaikutti myös siihen, että melatoniinihormonin vapautuminen estyi. Tasojen pitäisi yleensä nousta kahdesta neljään tuntia ennen yön tuloa, ja ne auttavat ihmisiä nukahtamaan helpommin ja nukkumaan paremmin. Melatoniinia voidaan kutsua "pimeyden hormoniksi", koska sen pitoisuudet ovat korkeat yöllä ja matalat päivällä.

Tutkijat tiivistävät tulokset seuraavasti: "Valaistusolosuhteiden parantaminen siten, että ne jäljittelevät paremmin luonnollista valon ja pimeyden sykliä, voi ehkäistä negatiivisia vaikutuksia elimistön energia- ja sokeriaineenvaihduntaan, jotka liittyvät nykyisiin jatkuviin sisävalaistusolosuhteisiin."

Tutkimuksen alkuperäinen nimi: 
The influence of bright and dim light on substrate metabolism, energy expenditure and thermoregulation in insulin-resistant individuals depends on time of day

Linkki tutkimukseen aikakauslehti Diabetologiassa

Linkki tutkimuksen kommentteihin Diabetologiassa

Lähde: Diabetesportalen/Tord Ajanki