Jo aiemmin on todettu, että rasvasolut saattavat vaikuttaa insuliiniherkkyyteemme. Nyt Karoliinisen instituutin tutkijat ovat todenneet, että rasvakudoksemme kypsillä rasvasoluilla on kolme alatyyppiä. Yksi niistä on AdipoPLIN, joka reagoi erityisesti insuliiniin ja saattaa olla tulevaisuudessa olennainen aineenvaihduntaan liittyvien kansantautien kuten tyypin 2 diabeteksen hoidossa.

”Nämä löydökset lisäävät ymmärrystämme rasvakudoksen toiminnasta. Löydökset osoittavat, että rasvakudoksen reagointi insuliiniin riippuu rasvasolujen tietyn alatyypin osuudesta ja toiminnasta. Se voi vaikuttaa esimerkiksi ylipainoon, insuliiniresistenssiin sekä tyypin 2 diabetekseen”, sanoo Karoliinisen instituutin Huddingessa sijaitsevan lääketieteen instituutin tutkija Niklas Mejhert, joka on yksi tutkimuksen vastaavista tutkijoista.
Cell Metabolism -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa löydettiin 18 soluluokkaa, jotka muodostavat rykelmiä ihmisen valkoisessa rasvakudoksessa. Näistä luokista muodostettiin kolme kypsien rasvasolujen luokkaa, joilla on omat fenotyyppinsä.

Tutkijat selvittivät rasvasolutyyppien yhteyttä tiettyyn tehtävään muun muassa tutkimalla, miten nämä alatyypit reagoivat kohonneeseen insuliinitasoon. Tutkimuksessa insuliinia pistettiin neljälle ihmiselle. Tuloksista kävi ilmi, että insuliini aktivoi alatyypin AdipoPLIN geenin ilmentymistä muttei vaikuttanut kahteen muuhun alatyyppiin. Insuliinistimulaation vaste vastasi myös yksilön insuliiniherkkyyttä.

Näkemys insuliiniherkkyydestä on haastettu
”Löydöksemme haastavat nykyisen käsityksen, jonka mukaan insuliiniherkkyyden häiriöt viittaavat kudoksen rasvasolujen yleisesti heikentyneeseen insuliinivasteeseen. Tutkimuksemme viittaa siihen, että insuliiniresistenssi ja mahdollisesti myös tyypin 2 diabetes voivat ennemmin riippua muutoksista tietyntyyppisissä rasvasoluissa. Tämä osoittaa, että rasvakudos on paljon monimutkaisempi kuin tähän asti on ajateltu. Samoin kuin lihaskudoksen kohdalla, ihmisellä on useita rasvasolutyyppejä erilaisine tehtävineen, ja tämä avaa mahdollisuuden tulevaisuuden hoidoille, jotka kohdistetaan tiettyihin rasvasolutyyppeihin”, sanoo edellä mainitun instituutin professori Mikael Rydén, joka on yksi tutkimuksen vastaavista tutkijoista.

Tutkimuksessa Rydénin ja Mejhertin ryhmä käytti erityistä tekniikkaa, niin sanottua spatiaalista transkriptomiikkaa, jota on kehittänyt muun muassa tutkimuksen yhteistyökumppani, KTH:n ja SciLifeLabin yliopistolehtori Patrik Ståhl. Spatiaalinen transkriptomiikka tuottaa tietoa kudoksen ulkomuodosta mikroskopian avulla ja geenin ilmentymisestä RNA-sekvensoinnin avulla.
”Tutkimus, jossa sovelsimme spatiaalista transkriptomiikkaa rasvakudokseen, on täysin ennennäkemätön, kun otetaan huomioon kudoksen yksilöllinen luonne ja koostumus. Olemme valtavan iloisia siitä, että tekniikka aina vain auttaa meitä ratkomaan biologisesti monimutkaisia kysymyksiä yhä useammilla tutkimusaloilla”, sanoo Patrik Ståhl, joka on tutkimuksen kolmas vastaava tutkija.

Lahjoituksia tutkimuksen rahoittamiseen saatiin Margareta af Ugglasin säätiöltä, Knut ja Alice Wallenbergin säätiöltä, Vetenskapsrådetilta, ERC-SyG SPHERESilta, NovoNordisk-säätiöltä, MSAM-konsortiolta, MeRIAD-konsortiolta, CIMEDilta, Diabetesförbundetilta, Tukholman lääniltä, Erling-Perssonin perheen säätiöltä sekä Karoliinisen instituutin strategiselta diabetestutkimusohjelmalta.

Patrik Ståhl, Nayanika Bhalla ja Alma Andersson toimivat neuvonantajina 10x Genomicsissa, joka omistaa spatiaalisen transkriptomiikan tekniset oikeudet. Lovisa Franzén on töissä Astra Zenecalla. Muita eturistiriitoja ei ole tullut esiin.

Julkaisu
Spatial Mapping Reveals Human Adipocyte Subpopulations with Distinct Sensitivities to Insulin”, Jesper Bäckdahl, Lovisa Franzén, Lucas Massier, Qian Li, Jutta Jalkanen, Hui Gao, Alma Andersson, Nayanika Bhalla, Anders Thorell, Mikael Rydén, Patrik L. Ståhl, Niklas Mejhert, Cell Metabolism, verkkoversio 10. elokuuta 2021, doi: 10.1016/j.cmet.2021.07.018

Lähde: Karoliininen instituutti
Kuva: Getty Images

Viimeisimmät uutiset