Saarekesolusiirrot yleistyvät
Saarekesolusiirtojen tulokset ovat parantuneet huomattavasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja toiveena onkin, että yhä useampi diabetespotilas pääsisi siitä hyötymään. Yksi siirron läpikäyneistä on englantilainen Rae-Marie Lawson, jonka siirrosta on kulunut pian seitsemän vuotta.
Tyypin 1 diabeteksessa kehon oma insuliinintuotanto haiman ”saarekesoluissa” on tuhoutunut. Aikaisemmin vahingoittunutta tai tuhoutunutta kudosta on voitu korvata haimansiirrolla. Tämä hoitomuoto toimii hyvin yleensä vain munuaissiirtoon yhdistettynä. Kyseessä on iso, kirurginen operaatio, johon sisältyy omat riskinsä.
Jo pitkään tavoitteena on ollut, että haimansiirron sijaan voitaisiin siirtää vain haiman insuliinia tuottavia osia, Langerhansin saarekkeita. Nämä ovat vain noin prosentin verran koko haimakudoksesta, mutta tuottavat kaiken insuliinin.
Saarekesolusiirtojen tulokset ovat parantuneet viimeisten viiden vuoden aikana ja nykyään lähes kaikki potilaista saavuttavat paremman sokeritasapainon ja monet heistä voivat myös lopettaa insuliinihoidon. Siirron positiivisten vaikutusten kestoa on hankalaa ennustaa, ja kuten muutkin siirrepotilaat, myös he joutuvat lääkitykselle, joka estää kehon immuunijärjestelmää hylkimästä siirrettä.
Yksi saarekesolusiirron läpikäyneistä on Rae-Marie Lawson, 64 vuotta, joka on Diabetes Research and Wellness Foundationin (UK) hallituksen jäsen sekä entinen psykoterapeutti ja kärsinyt diabeteksesta runsaat 30 vuotta. Noin seitsemän vuotta sitten hänelle tehtiin kantasolusiirto OCDEM:ssa (Oxford Centre for Diabetes, Endocrinology & Metabolism), ja sen jälkeen hän ei ole tarvinnut insuliinihoitoa.
- Se on todella muuttanut elämäni. Aikaisemmin saatoin päätyä tajuttomaksi 3-4 kertaa viikossa. Nyt olen voinut luopua päivittäisestä insuliiniannoksestani, jota käytin liki 30 vuotta, eikä minun enää tarvitse olla huolissani verensokeritasoistani, kertoo Rae-Marie Lawson.