Professori Olov Rolanssonille on myönnetty hieman yli miljoonan kruunun apuraha

Diabetes Wellness säätiön tarkoituksena on lisätä yleistä tietoisuutta diabeteksesta ja tarjota tukea diabeetikoille, sekä tukea diabetestutkimusta. Projektiavustus on tutkimusavustus, joka myönnetään sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen liittyviin tutkimushankkeisiin, joissa säätiö näkee suurimmat mahdollisuudet päästä askeleen lähemmäksi diabeteksen arvoituksen ratkaisemista. Olov Rolandsson työskentelee tällä hetkellä Uumajan yliopistossa ja saa 1 000 690 euroa hankkeeseensa ”Gastrointestinal adverse effects of metformin in treatment of type 2 diabetes - patients’ perspective and microbiota – the MEtformin adverse events mediated by gut MicribiOta (MEMO) study”.

Miksi aloitit tutkimustyön?
 Aloitin tutkimustyön, koska minua kiehtoi ajatus siitä, että tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen välinen ero ei ehkä olekaan niin jyrkkä kuin minulle oli opetettu lääketieteellisessä koulussa. Tutkin väitöskirjassani tyypin 1 diabetekseen yleensä liittyvien autovasta-aineiden esiintyvyyttä Västerbottenin väestössä.

Miksi valitsit diabetestutkimuksen?
 Kiinnostukseni diabetekseen heräsi vuonna 1992 professori Arne Melanderin luennon jälkeen, jossa hän kertoi Australian aboriginaalien keskuudessa toteutetusta interventiosta. Kaupunkien aboriginaaliväestön keskuudessa tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys oli erittäin korkea, kun taas maaseudun aboriginaaliväestön keskuudessa tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys oli hyvin alhainen. Tohtori Kerin O'Dean johtamassa tutkimuksessa pyrittiin vähentämään tyypin 2 diabeteksen ja sen komplikaatioiden esiintyvyyttä kaupunkien aboriginaaliväestössä muun muassa palauttamalla heidät maaseudulla noudatettuun ruokavalioon. Se oli mielestäni hyvin jännittävä ja vallankumouksellinen ajatus.

Voitko kertoa meille lisää hankkeesta?
Hanke, jota varten sain tutkimusrahoitusta, on nimeltään MEMO, joka on lyhenne sanoista MEtformin MikrObiota -tutkimus. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa siitä, miksi niin monilla metformiinia käyttävillä ihmisillä on ruoansulatuskanavan ongelmia. Metformiini on tyypin 2 diabeteksen tärkein hoitomuoto maailmanlaajuisesti, mutta yli 30 prosentilla potilaista esiintyy jonkinlaisia ruoansulatuskanavan oireita vatsakivuista, pahanhajuisiin kaasuihin ja ripuliin. Tämän seurauksena monet ihmiset lopettavat hoidon tai eivät pysty ottamaan tehokasta annosta erittäin hyvää lääkettä. Tässä hankkeessa rekrytoimme henkilöitä, joilla on äskettäin diagnosoitu tyypin 2 diabetes, mutta he eivät ole vielä aloittaneet metformiinihoitoa. Ennen metformiinin aloittamista heitä pyydetään vastaamaan ruokavaliota ja ruoansulatuskanavan oireita koskeviin kyselylomakkeisiin, otamme verinäytteitä ja osallistujia pyydetään antamaan ulostenäytteitä. Tämän jälkeen he aloittavat metformiinin ja palaavat 2 ja 4 kuukauden kuluttua uusintatesteihin ja vastaamaan kyselylomakkeisiin. Tutkimuksen lopussa analysoimme, onko ruoansulatuskanavan bakteerifloora muuttunut metformiinihoidon aikana, ja jos on, niin millä tavalla, ja liittyykö tämä muutoksiin ruoansulatuskanavan oireissa. Lisäksi verinäytteet analysoidaan, jotta voidaan tutkia, mitkä tekijät veressä ovat muuttuneet metformiinihoidon aikana ja liittyykö tämä muutoksiin ruoansulatuskanavan kasvustossa. Haastattelemme myös tutkimukseen osallistuneita henkilöitä, jotta ymmärtäisimme, miksi he ovat päättäneet jatkaa tai lopettaa hoidon lisääntyvien ruoansulatuskanavan oireiden vuoksi.

Mikä on hankkeen tavoite?
Kuten edellä todettiin, tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa siitä, miksi niin monilla metformiinia
käyttävillä ihmisillä on ruoansulatuskanavan ongelmia.

Mitä olet saanut selville aiemmassa tutkimuksessasi?
Aiemmassa tutkimuksessani on selvitetty niiden ihmisten esiintyvyyttä väestössä, joilla on tyypin 1 diabetekseen liittyviä autovasta-aineita, joiden määrä vaihtelee 1,5 prosentista hieman yli 2 prosenttiin. EU:n rahoittamassa hankkeessa, johon osallistui kahdeksan Euroopan maata, olen havainnut, että nämä autovasta-aineet ovat yhteydessä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen, mikä vahvistaa hypoteesia, jonka mukaan tyypin 2 diabetes on monitahoinen sairaus, jolla voi olla useita syitä. Lisäksi olemme tutkineet diabetestutkimusta tekevien yleislääkäreiden kansallisessa verkostossa, miten diabeteksen esiintyvyys ja yleisyys on muuttunut ajan myötä Ruotsissa. Havaitsimme, että diabeteksen esiintyvyys ei ole lisääntynyt ajan mittaan, mutta esiintyvyys kasvaa, mikä johtuu siitä, että yhä useammat ihmiset pystyvät elämään pidempään sairautensa kanssa, mikä on myönteistä.

Miten diabetestutkimus on mielestäsi muuttunut sen jälkeen, kun aloitit sen parissa?
 Diabetestutkimus on tavallaan mullistunut uusien teknologisten edistysaskeleiden ansiosta, kun on tehty kehittyneitä geneettisiä analyysejä ja löydetty uusia menetelmiä, joilla löydetään verestä aineenvaihdunnan merkkiaineita. Diabetestutkimus on myös muuttunut siitä, että se on ollut hyvin "glukoosikeskeistä" eli tutkimus on keskittynyt pääasiassa glukoosiaineenvaihduntaan ja glukoosin vaikutuksiin, ja nyt ymmärretään, että myös muilla tekijöillä, kuten elämäntavoilla, verenpaineella ja veren rasva-arvoilla, on suuri merkitys tyypin 2 diabeteksen ja sen komplikaatioiden kehittymisessä. Lisäksi on löydetty useita uusia diabeteslääkkeitä, joiden avulla me lääkärit voimme valita potilaalle sopivan lääkkeen.

Millä diabetekseen liittyvän tutkimuksen alueella näet nopeimman kehityksen tällä hetkellä ja mitä uskot tapahtuvan seuraavien kymmenen vuoden aikana?
Niin sanotun "yksilöllistetyn lääketieteen" avulla pyritään löytämään yksilöllisiin olosuhteisiin perustuva hoito. Tämä on jännittävä aihealue, mutta vielä on paljon todistettavaa, ennen kuin voimme sanoa, että voimme räätälöidä hoidon kunkin henkilön olosuhteisiin sopivaksi. Omassa tutkimuksessani keskityn diabeteksen komplikaatioihin ja diabeteksen hoitoon, mukaan lukien MEMO-tutkimus, mutta myös siihen, onko mahdollista vähentää tyypin 2 diabetesta sairastavien dementiariskiä.

Teksti: Ann Fogelberg
Kuva: yksityinen