Julkaistu 5 heinäkuuta 2019

Uusi tutkimus osoittaa, että parsakaali voi ehkäistä tyypin 2 diabetesta. Tutkijat ovat tunnistaneet antioksidantin – jota on runsaissa määrin parsakaalissa – antidiabeettiseksi ainekseksi. Potilastutkimus osoittaa merkittävästi alhaisemman verensokeritason osallistujilla, jotka söivät paljon sulforafaania sisältävää parsakaaliuutetta.

– On puhuttu paljon siitä, että tämä voi olla merkittävä lisä nykyisten lääkkeiden rinnalle, kertoo Göteborgin yliopiston aineenvaihdunnan fysiologian apulaisprofessori Anders Rosengren.

Julkaisu Science Translational Medicine -aikakauslehdessä perustuu useiden vuosien tutkimukseen Sahlgrenskan Akatemiassa ja Göteborgin yliopiston Wallenberg-keskuksen bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa, sekä Lundin yliopiston lääketieteen tiedekunnassa.

Tavoitteena on ollut löytää uusia lääkkeitä tyypin 2 diabetekseen käymällä kiinni sairauden mekanismiin: maksan lisääntyneeseen glukoosin tuotantoon. Klassinen metformiini-valmiste toimii juuri näin, mutta aiheuttaa usein vatsavaivoja ja se ei sovi käytettäväksi, jos on munuaisten vajaatoimintaa, mikä koskettaa useita diabetespotilaita.

Eläinkokeet – hiirillä ja rotilla
Tutkijat halusivat kartoittaa diabeteksen maksaan aiheuttamat geenimuutokset. Geeneistä 50 osoittautui olevan keskeisessä ja suuressa roolissa. Näitä voitiin sitten yhdistää eri aineiden kanssa metsästäessämme sitä, mikä vaikuttaa juuri avaingeeneihin ja siten laajalle alueelle.
Tutkituista 2 800 aineesta sulforafaani osoittautui tietokonepohjaisten matemaattisten analyysien perusteella omaavan parhaimmat ominaisuudet tehtävään. Kyseessä on antioksidantti, jota on aiemmin tutkittu syövän ja tulehdussairauksien, muttei diabeteksen hoitoon.
Solukokeita seurasi eläinkokeet rotilla ja hiirillä, joilla oli ruokavaliosta aiheutunut diabetes. Sulforafaania saaneiden eläinten verensokeri laski 23 prosenttia neljän viikon ajanjaksolla ja vastaavasti 24 prosenttia metformiinia saaneilla.
– Testasimme poistamalla sulforafaanin uutteesta ja vaikutus hävisi. Katsoimme myös eläinten maksan geenejä ja huomasimme, että 50 avaingeenissä oli tapahtunut muutoksia oikeaan suuntaan, Anders Rosengren kertoo.

Funktionaalinen ravintovalmiste
Sen tiedon varassa, että sulforafaani ei ole vahingollista ihmiselle, potilastutkimus toteutettiin noin sadalla osallistujalla.
Lähes kaikki käyttivät metformiinia, mutta ryhmässä, joka söi sulforafaania joka aamu kahdentoista viikon ajan, ja niillä potilailla, joilla oli heikompi verensokerin hallinta ja BMI 30 tai enemmän – eli lisääntyneeseen glukoosin tuotantoon liittyvät tekijät – verensokeri alentui merkittävästi verrattuna lumelääkeryhmään. Sulforafaani hyödytti myös tutkimuksessa hyvin 17 henkilöä, joilla oli kohonnut glukoosintuotanto maksassa.
Sulforafaanin päiväannokseen uutetta tarvitaan neljästä viiteen kiloa parsakaalia. Tavoitteena on saada toimiva ravintovalmiste markkinoille kahden vuoden sisällä. Kehitystyö tapahtuu yhdessä Lantmännenin kanssa.
 Sulforafaani hyökkää diabeteksen keskeisiin mekanismeihin ja sillä on hyvä sivuvaikutusprofiili. Funktionaalisena ravintona se voi tavoittaa potilaat nopeammin kuin lääke ja se on myös diabeteksen kannalta mielenkiintoinen konsepti, jossa ruokavalio on hyvin keskeisessä roolissa, sanoo Anders Rosengren.
Jos parsakaalia on vaikea saada käsiinsä, milloin saatavilla on parsakaaliuutetta?
– Toivottavasti saamme tutkimuksessa potilaille käytetyn parsakaaliuutteen apteekkeihin jo syksyllä, toteaa Anders.

Teksti: Ann Fogelberg/Anders Rosengren
Kuva: Johan Wingborg

Kreikkalaiset ja roomalaiset viljelivät parsakaalia jo 2 000 vuotta sitten ja sitä on mahdollisesti kasvatettu Ruotsissa Viikinkiajalta lähtien, jolloin muidenkin kaalien viljely aloitettiin. Suosituksi se tuli vasta 1950-luvulla – ensin Yhdysvalloissa ja sitten Euroopassa. Parsakaalia voidaan kasvattaa koko Ruotsissa, koska se on suhteellisen kestävä.

Parsakaalissa on runsaasti antioksidantteja, kuten sulforafaania ja karotenoidi luteiinia. Parsakaali sisältää myös glukosinolaattia. Parsakaalin vesiliukoisten ravintoaineiden, mm. C-vitamiinin ja antioksidanttien, pitoisuudet vähenevät keitettäessä. (Wikipedia)