Pitkään ajateltiin, että tyypin 1 diabeetikot ovat normaalipainoisia ja tyypin 2 diabeetikot usein ylipainoisia. Tämä ei enää pidä paikkaansa. Tyypin 1 diabetesta sairastavilla ihmisillä ylipaino ja lihavuus ovat yhä yleisempiä samoine haitallisine vaikutuksineen kuin tyypin 2 diabeteksessa. Yhtenä vaikeutena painonhallinnassa on se, että insuliinihoito itsessään lisää ylipainon riskiä.

Asia tuotiin esille the Lancet Diabetes and Endorocrinology -lehden yleisartikkelissa ja samanaikaisesti erityisseminaarissa Euroopan diabetestutkimusyhdistyksen (EASD) kansainvälisessä kongressissa aiemmin tänä syksynä.
– Tyypin 1 diabeetikoiden haasteena on välttää painonnousua sekä pitää verensokeri hyvällä tasolla insuliinihoidon kanssa, sanoo Bart Van der Schueren Leuvenin yliopistosta, EASD:n lehdistötiedotteessa.

Kaksi kroonista sairautta
Vanha käsitys siitä, että tyypin 1 diabetesta sairastavat ihmiset ovat hoikkia ja normaalipainoisia on nykyään vähemmän suosittu. Myös tähän ryhmään vaikuttaa maailmanlaajuinen lihavuusepidemia. Monissa maissa tyypin 1 diabetesta sairastavat ihmiset ovat jopa ylipainoisempia kuin koko väestö, ja seuraukset ovat samat, lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien riski, aivohalvaus ja useat syövät. Tyypin 1 diabeteksen ja ylipainon yhdistelmä tarkoittaa elämää kahden kroonisen sairauden kanssa, jotka molemmat ovat vaaraksi terveydelle.

Katsauksen takana olevat tutkijat uskovat, että tarvitaan laajaa tutkimusta menetelmien kehittämiseksi, jotta insuliinilla hoidettavien diabeetikoiden ylipaino ehkäistään. Tämä koskee myös tyypin 2 diabetesta sairastavia, insuliinilla hoidettavia henkilöitä.
Yksi painonnousuun vaikuttava mekanismi insuliinihoidossa on päivittäinen tavoite välttää liian alhainen verensokeri, joka johtaa siihen, että henkilö ”varmuuden vuoksi” syö enemmän kuin keho tarvitsee, tutkijat toteavat.

Maailmanlaajuinen suuntaus
Ylipainon ja liikalihavuuden esiintyminen tyypin 1 diabeteksen yhteydessä koskee useimpia maita.  Laaja ruotsalainen katsaus kansallisen diabetesrekisterin tietoihin, 26 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa potilasta, osoitti, että vuosina 1998-2012 sydän- ja verisuonitautien aiheuttaman sairaalahoidon ja kuoleman riski kyseisessä ryhmässä liittyi vahvasti lihavuuden lisääntymiseen.

Lääketieteellisissä yhteyksissä painoindeksiä (BMI) käytetään yleensä painon mittana. Painoindeksi lasketaan kehon painon ja kehon pituuden perusteella. Painoindeksi 25–29,9 luokitellaan ylipainoksi. Painoindeksin ollessa yli 30, se kertoo lihavuudesta.
Itävallassa lihavuus oli yhtä yleistä tyypin 1 diabetesta sairastavilla ryhmillä kuin koko väestöllä. Mutta 30–49-vuotiaiden ikäryhmässä painoindeksi oli korkeampi diabeetikoilla, 26,7 verrattuna väestön 24,8:aan.  Samanlaista mallia löytyy useista Euroopan maista.

Amerikassa maailmanlaajuinen lihavuusepidemia on edennyt pidemmälle kuin Euroopassa. Meksikon diabetesrekisteri osoittaa, että hieman yli joka kolmas tyypin 1 diabetesta sairastava oli ylipainoinen ja että hieman yli kahdeksan prosenttia oli lihavia. Yhdysvalloissa, jossa lihavuusongelma on suuri, kuva 1 tyypin diabeteksen ja muun väestön liikalihavuuden välillä ei ole niin johdonmukainen. Siellä tyypin 1 diabetesta sairastavat aikuiset ovat paljon useammin normaalipainoisia.

Lapsuuden liikalihavuus ja insuliini
Tämä ei kuitenkaan koske lapsia Yhdysvalloissa, joilla on 1 tyypin diabetes. 3–19-vuotiaiden ikäryhmässä oli 22,1 prosenttia ylipainoisia ja 12,6 prosenttia lihavia. Ruotsissa arvioidaan, että noin joka neljäs seitsenvuotias on ylipainoinen. Teini-ikäisten keskuudessa se on vielä yleisempää.  
 

Diabetesportalen.se kirjoitti äskettäin diabeteskontrolli- ja komplikaatioiden tutkimuksesta (DCCT). Sen tulos oli selvä, parempi verensokerin hallinta estää diabeteksen komplikaatioita, mutta se osoitti myös, että intensiivisempi insuliinihoito lisäsi painonnousun riskiä. Ryhmässä, jota oli hoidettu intensiivisemmin ensimmäisenä vuonna, osallistujien paino oli noussut 5,1 kiloa verrattuna 2,4 kiloon ryhmässä, jota oli hoidettu tavalliseen tapaan pienenemmin päivittäisin insuliinipistoksin.

DCCT:n havainto on tutkijoiden mukaan vahvistettavissa, tunnetulla tosiasialla, että kehon paino kasvaa voimakkaasti, kun diagnoosi on tehty ja hoito alkanut. Siksi tutkijat vaativat lisää tutkimuksia aiheesta, ei vain lasten ja aikuisten ruokavaliota ja liikuntaa koskevista yleisistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, vaan myös siitä, miten hallita insuliinihoidon erityistilanteita.

Lähde: Diabetesportalen, Tord Ajanki