JUOMALLA RIITTÄVÄSTI VETTÄ PIENENNÄT RISKIÄ SAIRASTUA KAKKOSTYYPIN DIABETEKSEEN
Liian vähäinen veden juominen lisää vasopressiini-hormonin eritystä, joka taasen lisää riskiä sydäninfarktiin, munuaisten vajaatoimintaan ja tyypin 2 diabetekseen. Tämä on todettu tuoreessa Lundin yliopiston väitöskirjassa, jossa todettiin myös, että lisääntynyt veden nauttiminen laskee vasopressiinipitoisuuksia, etenkin niillä henkilöillä, jotka joivat liian vähän vettä ja joilla on suurempi riski sairastua.
Vasopressiinin pitoisuuksia mittaamalla voidaan arvioida terveiden henkilöiden sairastumisriskiä, kertoo tohtoriksi väitellyt Irina Tasevska, joka johti vesitutkimusta Skånen yliopistollisessa sairaalassa. Jos virtsa on väkevää ja sisältää suuria määriä kopeptiiniä, se osoittaa, että juot liian vähän. Merkkiaine kopeptiini on mitattavissa oleva vasopressiini-hormonin hajoamistuote, joka säätelee kehon nestetasapainoa. Liian vähäinen nesteen saanti tai liian suuri kehon suolapitoisuus johtaa vasopressiinin lisääntymiseen. Irina Tasevskasin opinnäytetyö ja aiempi Lundin yliopiston tuhansiin henkilöihin kohdistunut tutkimus osoitti, että korkeat vasopressiiniarvot – kopeptiini-mittauksilla – liittyvät kohonneeseen riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen, krooniseen munuaissairauteen sekä ennenaikaiseen kuolemaan.
Eräässä vettä käsittelevässä tutkimuksessa, joka sisältyi Irina Tasevskasin väitöskirjaan, hän halusi selvittää, voisivatko riskialttiit henkilöt pienentää sairastumisriskiä nauttimalla runsaasti vettä.
Vesitestit
Tutkimukseen osallistui 37 tervettä 20-70-vuotiasta. Kaikki osallistujat tekivät vesitestin ensimmäisenä päivänä. Puolet ryhmästä ("vesiryhmä") sai juotavakseen litran vettä 20 minuutissa ja toinen puolet ("kontrolliryhmä"), 10 ml samassa ajassa. Seuraavien neljän tunnin aikana otettiin toistuvasti verinäytteitä, joista mitattiin muun muassa kopeptiiniarvoja (CT-proAVP).
Loppuviikon ”vesiryhmän” jäsenet joivat 3 litraa vettä päivässä, kun taas ”kontrolliryhmän” jäsenet saivat juoda sen verran, kun heillä on tavallisesti tapana juoda. Sen lisäksi, että osallistujilta otettiin verinäytteitä, heille tehtiin myös glukoositoleranssitesti, jossa mitattiin kahta hormonia, insuliinia ja glukagonia. Näin nähtiin myös, miten veden juonti vaikutti kehon kykyyn säädellä glukoosia (verensokeria).
Laskeneet kopeptiinitasot
Vesitutkimus osoittaa, että yhden litran juominen laskee kopeptiinipitoisuuksia jo puolessa tunnissa, mutta laskua tapahtuu eniten 1,5 tunnin jälkeen (keskimäärin 39 prosenttia) ja pitoisuudet pysyivät alhaalla koko kokeen ajan (4 tuntia). Pidemmän eli viikon kestäneen testin aikana, lisääntynyt veden nauttiminen johti kopeptiinitasojen laskuun 15 prosentilla, verrattuna kontrolloituun viikkoon.
– Suurin lasku nähtiin henkilöillä, joiden virtsa oli tavallisesti väkevää ja sisälsi runsaasti kopeptiinia. Näiden henkilöiden kopeptiinipitoisuudet laskivat 40 %. Huomasimme myös, että runsas veden nauttiminen laski glukagonipitoisuuksia, siis hormonin, joka kohottaa verensokeria, sanoo Irina Tasevska.
Koska näillä ihmisillä on kohonnut riski sydän- ja verisuonitauteihin, diabetekseen ja munuaisten vajaatoimintaan, tutkijat haluavat tehdä lisäselvityksiä ja tutkia voisiko kehon vasopressiiniaktiivisuutta vähentää lisäämällä nesteen nauttimista pitkällä aikavälillä.
–Tällä tavalla voisimme mahdollisesti pienentää näiden henkilöiden sairastumisriskiä, Irina Tasevska sanoo.
Lähde: Diabetesportalen
Viimeisimmät uutiset
