Julkaistu 27 syyskuuta 2018

Sofia Björklund sairastui 4½-vuotiaana diabetekseen ja hänen sokeriarvonsa ovat olleet epätasapainossa läpi vuosien. Jotta hän voisi nukkua yönsä kunnolla ja tuntea olonsa turvalliseksi, hän päätti hankkia diabeteskoiran. Saksanpaimenkoira Citrine on nykyään Sofian turvana ja tarkkailee hänen verensokeriaan vuorokauden ympäri.

Kun nyt 30-vuotias Sofia Björklund sai tyypin 1 diabetes diagnoosin, hän oli 4½-vuotias. Vanhemmat huomasivat, että hän oli usein janoinen ja juoksi usein wc:ssä. Diagnoosista lähtien hänen verensokeriarvonsa ovat olleet epätasapainossa ja vaihdelleet voimakkaasti 1-30 välillä.

– Verensokeriarvoissani ei koskaan ole ollut mitään logiikkaa, Sofia kertoo. Vuosien mittaan se on rasittanut niin hänen kehoaan kuin myös hänen läheisiään. Niinpä hän päätti syksyllä 2009 hankkia diabeteskoiran.
– Tiesin, että haluaisin saksanpaimenkoiran, sen päätin jo kuusivuotiaana. Citrine tuli Sofialle kahdeksan viikkoisena ja silloin se oli vielä liian nuori koulutukseen.
Sofia lähetti hakemuksen Citrinen koulutukseen SoS:ään (Svenska Service- och Signalhundsförbundet), koiran ollessa yksivuotias ja sai tiedon hyväksymisestä vuoden 2011 koulutukseen. Kahden vuoden koulutuksen jälkeen Citrine oli suorittanut tutkinnon.
Siitä lähtien Citrine on ollut Sofian turvana, mutta töissä Citrine ei voi olla mukana, vaan on silloin vuoroviikoin joko avopuolison tai äidinäidin luona.
– Silloin Citrine nukkuu paljon, sillä sekin tarvitsee lomaa.

Epätasainen verensokeri vaatii jatkuvaa huomiota

Kun Citrine ei ole Sofian matkassa, hän tarkistaa verensokerinsa useammin. Muutoin Citrine kulkee mukana koko ajan ja tämä tuo Sofialle turvallisuudentunteen.  
– Eniten siitä on apua öisin, sillä en herää, vaikka verensokerini on liian alhainen, Sofia jatkaa.
Näin Citrine todella helpottaa heidän elämäänsä. Verensokerin ollessa epätasapainossa Citrine ilmaisee asian vinkuen ja uikuttaen, ja jos tämä ei tehoa, se tönii tai laittaa tassunsa Sofian kasvoille. Sofiaa ei herää helposti, mutta Citrine ei anna periksi ennen kuin hän on herännyt emäntänsä. Citrine kiertää sänkyä öisin vahtiakseen Sofiaa. Jo neljän kuukauden iässä se tarkkaili Sofian verensokeria, vaikka se ei ollut edes aloittanut koulutustaan.
– Se saattoi silloin purra ja nykiä varoitukseksi.
Nykyään Citrinellä on hälytyskaulapanta, jossa on alaspäin roikkuva osa, jonka se nappaa suuhunsa, kun Sofian verensokeri on liian korkea tai alhainen. Jos he ovat ulkona, se asettautuu Sofian eteen, estäen tämän pääsyn ohi, tai jos he ovat kotona Citrine katsoo jääkaappia ilmoittaakseen, ettei kaikki ole kunnossa.

Keltaisessa liivissä ollaan palveluksessa

Silloin kun Citrine on palveluksessa kodin ulkopuolella, keltainen liivi yllä kertoo, että nyt ollaan töissä. Silloin se voi seurata emäntäänsä Sofiaa kauppaan ja tarkkailla tilannetta. Se saa jopa olla mukana suuremmissa kauppakeskuksissa kuten IKEA:ssa, Kvantumissa, Coopissa ja ÖB:ssa Söderhamnissa, jossa he asuvat.
 – Citrine ei ole koskaan erehtynyt, mikä tuo suuren turvallisuudentunteen. Toisaalta nykyään minulla on myös CGM helpottamassa tilannetta, mutta tarkistan kuitenkin verensokerini seitsemästä kahdeksaan kertaan päivässä.
Sofian on koko ajan ylläpidettävä Citrinen taitoja ja käytävä vuosittaisissa arvioinneissa. Kymmenen vuoden iässä Citrinelle on haettava erikoislupa työssä jatkamiseen. Sen jälkeen eläinlääkärikäynnit ovat puolen vuoden välein, jotta nähdään jaksaako se huolehtia emännästään.
– Sen on huolehdittava minusta eikä päinvastoin. Kun sillä on liivi päällään, kysymys on vain minusta.
Citrine on todella korvaamaton apu ja turva Sofialle. Kaikille, jotka pohtivat diabeteskoiran hankintaa Sofia neuvoo:
– Tuumasta toimeen. Kysymys on korvaamattomasta avusta ja turvasta. Koira jo sinällään on mukava kaveri, ja koira joka avustaa, antaa sinulle vielä enemmän, sanoo Sofia haastattelun lopuksi.

Teksti: Ann Fogelberg
Kuva: Martin Hedman
Suomentanut: Diabetes Wellness Suomi säätiö